Jyväskylän viihdekeskus 29.3.2008

Luonto elää ehdoillaan, aurinko paistaa silloin kun haluaa ja tuulikin riepottelee puiden oksia milloin vain. Nyt paistoi aurinko, kun ajelin Jyväskylän suuntaan. Autossa oli lämmin kuin kesällä. Tuntui hyvältä katsella ulos auringon valossa kimmeltäviä puita. Tie oli kyllä märkä paikka paikoin. Lunta oli vielä montakymmentä senttiä tienvarsilla.

Olin taas hieman myöhässä aikataulustani. Niinpä pääsin suoraan syntymäpäiväkahvipöytään. Nuorin täytti taas vuosia. Ihan kuin vuodet kiitäisivät eteenpäin. Sitten muistan, että jokainen hänen vuosi lisää minunkin vuosiani. Minä en pidä syntymäpäiviäni enkä muutenkaan välitä olla juhlan kohteena. Mutta mukava on käydä toisten merkkipäivillä.

Siitä melkein kahvipöydästä jatkoin matkaani. Tosin vävyn kanssa oli ennen lähtöäni "oppitunti" miten cd-kuvista saa poimittua sähköpostiin kuvia ja miten saan tukkeutumaan saajan postilaatikon. En taaskaan tullut "hullua hurskaammaksi". Keskimmäinen tyttöni on hermostunut minuun niin, että on suositellut atk-kurssitusta ja alan itsekin olla taipuvainen uskomaan sen tarpeeseen.

Viihdekeskuksessa oli tänä lauantaina KinoJake, jonka takia sinne menin ja sitten Yölintu, jota ajattelin pitkästä aikaa kuunnella ennakkoluulottomasti. Kello kahdeksasta alkoi levymusiikki ja ehkä 20 minuutin päästä KinoJake aloitti todella kauniilla valssilla, jonka solisti Annina lauloi soljuvalla englannilla. Eikä se ollut mikä tahansa valssi. Kysyin jopa valssin nimen kahviossa häneltä, mutta en sitä kotiin asti enää muistanut. Orkesterissa pääasiassa lauloivat Anniina ja kitaristi Janne. Jonkun kappaleen esitti toinen kitaristi Ile. Mukava oli havaita, että rumpali ei ollut tällä kertaa piilossa, vaan hänellä oli taustalla oma koroke. Toivon aina, että kaikki orkesterin jäsenet ovat näkyvissä. Markus Sextetin rumpalille täytyisi saada jostain  koroke....

KinoJake esitti aluksi kaksi settiä, välissä oli heidän soittamaansa levymusiikkia ja kello 22.15 aloitti Yölintu. Musiikki soi kyllä kovalla, ainakin minun korviini se sattui. Valoja ja sumuja oli, ettei etemmäksi orkesteria erottanut. Minä lähdin kahville. Sinne tuli KinoJaken soittokuntakin ruokailemaan ja kahvitaukoni jatkui ainakin tuplasti "lakisääteisen" kahvitauon yli.  Musiikkimaailmasta oli mielenkiintoista vaihtaa rumpali-Jannen kanssa mielipiteitä.

Niinpä sitten päätin jatkaa tanssi-iltaa ja sama meteli jatkui tanssisalin puolella. Väkeä oli illan aluksi vähän. Netissä oli ollut illan ohjelma-aikataulu eli Yölinnun fanit saapuivat kello kymmeneksi. Yölinnun osuudet olivat kaksi settiä eli 22.15-23 ja 23.45-00.30. Välissä esiintyi vielä KinoJake ja vielä puoli yhden jälkeenkin.

Kun positiivisesti ajattelen, niin Yölinnun musiikkia tanssi siinä kuin minkä tahansa muunkin orkesterin. Nopeaahan se enimmäkseen oli, mutta oli jotain muutakin. Yölinnun osuuksien aikana lattialla oli tungosta, vaikka katsojiakin oli ylälehterillä ja lavan edessä. Siinä joutui tanssijat kiertämään fanijoukon. Jotain Simo Silmussa on, kun ohi tanssiessani huomasin joukon haltioituneet ilmeet.

Yli 10 vuotta siitä on, kun minä tapasin hänet ensi kerran Savion lavalla. Pieni, laiha poika, kai 17-18 vuotta ikää. Armeija vielä edessä. Haitari näytti isolta hänen sylissään. Jotain olivat voittaneet silloin ja siitä alkoi nousu. Jatkossa heidän musiikkinsa oli joitakin vuosia ihan normaalia tanssimusiikkia, mutta he löysivät oman linjansa ja sopiihan tähän maahan erilaisetkin orkesterit. Ihan turhaan me tanssijat valitamme, ettei jonkin orkesterin musiikki sovi meille. Jokainen tanssija voi valita, ketä kuulee. Antaa vain kaikkien kukkien kukkia orkesterienkin osalta.

KinoJake oli ihan oma lukunsa. Olen muistaakseni kaksi kertaa heitä kuullut aiemmin. Revontulessa huhtikuulla 2007 ja Rönnin
tanssitapahtumassa kesäkuussa 2007. Molemmilla kerroilla, niin kuin nytkin, he toivat esille erilaista tanssimusiikkia, vanhoja tunnettuja kappaleita omina sovituksina. Uutta ja hienostunutta musiikkia taidokkaasti esitettynä. Soittimia myös on viulusta alkaen. Todella upeaa soittoa kaikki esitetyt kappaleet. Kappaleiden lopetukseen kiinnitin huomioni. Ne loppuivat selkeästi ilman loppuvenytyksiä.

Viihdyttäjä 2008 kisaan joukko on menossa ja on ainoa orkesteri kuudesta kilpailijasta, joiden tansseissa olen ollut. Uskon menestykseen ja pääsyyn Kesäillan Valssin vakio-orkesteriksi. Joka heidät voittaa, täytyy olla kyllä todella erityinen ja hyvä.

Tanssillisesti ilta oli kohtuullinen. Muutoin tunsin tanssin iloa, mutta kansallisen puolen tanssit jäivät kokonaan tanssimatta. Vuorotuntihaun puitteissa tanssi-illasta saa mukavan, kun vain hakee eikä ihmettele reunalla. Mutta sain minäkin aikaan jotain. Illan aikana huomasin ruuhkasta huolimatta pääkaupungin tangomestarin vain katselevan illan menoa. Tangothan tietysti tanssimme ja jotain muutakin sylitanssia ja minulle liian nopean jiven. Varsinkin hänen kuvionsa ja vientinsä salpasi henkeni ja jalkani. Onneksi kappale loppui ennen kuin olin hengetön… En muista aiemmin tanssineeni hänen kanssaan juuri muuta kuin tangoa.

Minun lyhytmuistisuuteni on alkanut haitata minua. Naistenhaulla rumban soidessa katselin ketä hakisin ja tuttuja ei juuri paikalla ollut. Kaipa Yölintu ei heitä saanut tulemaan. Huomasin pitkähkön vaalean herran ja ajattelin, että onpas tutunnäköinen. Ennätin juuri lähteä liikkeelle, kun hän oli myös lähtenyt tulemaan kohti tarkoituksena hakea. En minä muistanut missä olimme tavanneet. Ja siitä oli vain reilu kaksi viikkoa aikaa. Lapin lomaviikolla olimme samoissa paikoissa ja muutamia kappaleita olimme tanssineet. Huvittavinta oli, että samoja latuja hiihtelimme kertaakaan kohtaamatta ja että hän oli saanut hieman enemmän hiihtokilometrejä taakseen kuin minä. Yhden päivän luisteluhiihto sen sai aikaan. Muutoin hänkin oli hiihtänyt perinteistä reppu selässä.

Toinen itseni pituinen herra oli myös unohtunut. Oli ollut Pistohiekan lavalla viime kesänä ja ihastunut Etelä-Savon maisemiin. Oli kuulemma tanssittu. Minun täytyy alkaa kuvaamaan tanssiherrat ja paikat, niin ehkä paremmin pysyisivät herrat mielessäni. Tai sitten muistihäiriölääkkeistäkin voisi olla apua.

Muut herrat, joiden kanssa tanssin, olivat ulkonäöltä tuttuja aikaisemmilta kerroilta. Yölinnun aikana tanssin niitä nopeitakin, vaikka en niihin voi ihastua, kun toinen toisensa perään tulee samanlaista. KinoJaken musiikin tähden Yölinnun musiikkiin suhtauduin aika neutraalisti.

Viihdekeskuksessa on pienempi puoli, jossa on karaoke paitsi ei tänä iltana. Siellä kello 21.15 ja 00.30 esitti omat settinsä Johnny Guitars-yhtye. Kävin kuuntelemassa heitä puoli yhdeltä. Ei ollenkaan huonoa musiikkia esitetty. Eräs herra jopa ennätti hakea kahteen kertaan foksille ennen kuin palasin kuuntelemaan KinoJakea. Jos jossain sattuvat tielleni, mielihyvin heitä voin kuunnella. Huomattavasti parempaa tanssimusiikkia oli  kuin toisen puolen lintuparvella.

Toivon sydämestäni, että KinoJaken nuori joukko saa tilaisuuksia esiintyä tanssipaikoilla. Saa samalla kokemusta lisää. Tanssivat ihmiset oppivat tietämään heidät. Heidän tavastaan soittaa persoonallisella tavalla ei voi olla pitämättä. Niin, Beritin ja Malmstenin aikanaan tekemät levyt oikeasta jazzhumpasta Armaani on kuin huhtikuu, on KinoJake saanut aikaan hienon oman version. Se on ilo kuulla ja tanssia. Kirkkaan tähtitaivaan alla kotimatka sujui rauhallisesti ja mielessäni soivat muutamat kappaleet. Olin tyytyväinen tanssi-iltavalintaani -  KinoJaken musiikin takia.