Kivistön työvöentalolla 20.4.2008

Upeat kevätpäivät vain jatkuvat. Kirkkaus ja kuulaus ympärillä. Luonto on edelleen alastomana. Istutettuja nuoria koivuja valkearunkoisina hohtaa vieri vieressä paikoin tien varrella. Sitten kaksi joutsenta lentää tien poikki. Kilometrien päässä saavun lahden pohjukan ohi. Siinä näin jo kaksi viikkoa sitten joutsenpariskunnan, vaikka jäitä oli ympärillä. Nyt olivat siinä taas. Joka vuosi ne saapuvat. En voi kuin ihmetellä niiden suunnistustaitoja.

Ajoissa saavuin Kivistön työväentalon pihaan. Sinne on saavuttava ajoissa, jos aikoo saada autolleen paikan. Tänä iltana oli odotettavissa paljon väkeä, sillä paikalla oli Markus Sextet, joka vetää väkeä sekä nuorempien että varttuneiden tanssipaikoissa. Komea oli rivistö lavalla. Seitsemän miestä ja kahdeksantena herra roudari, joka samalla seurasi äänen kuuluvuutta. Tarvittaessa hän voi soittaa bassoakin.

Mukava oli kuulla erään tanssiherran ilmaisu  - tässä onkin tanssiorkesteri eikä mikään bändi. Soittimia on erilaisia puhaltimista gongarumpuihin. Kaksilla koskettimilla nyt soitettiin ja siitä sain aiheen kysyä porukan vetäjältä, että mistähän saataisiin haitaristi joukkoon. Selvisi, että uusi basisti osaa soittaa haitaria eli täysin mahdollista, että joskus kuulemme myös haitarin ääntä lavalta. Monipuolista musiikin tulkintaa oli illan ohjelmisto. Markushan se enimmäkseen laulaa ja mukava oli kuulla mm. sinkkukappaleet Jää Vain Kyynel ja Jos Siivet Saisin. Mitenhän  Jääseppeleet olikaan? Mutta on siellä lavalla äänessä muutkin kuin Markus ja kielillä lauletaan kauniisti. Tämä orkesteri on niitä harvoja tanssiorkestereita, joiden kaikki kappaleet tuntuvat tanssimusiikilta.

Kunnon tanssi-ilta syntyikin musiikin ja tanssiherrojen ansiosta. Vuorotuntihaun puitteissa on mahdollista lisätä tanssisaldoaan, jos on riittävän nopea. Minulla se ei aina onnistu, mutta aina muutaman kerran ennätän hakea tunnissa. Tuttu herra haki polkalle, vaikka olin erään toisen kanssa siitä hieman sopinut. Hyvin vei hänkin. Jenkat taisin sählätä, kun yllätyin joistakin kuvioista, vaikka olen joskus aiemminkin niitä tanssinut. Edellisen kerran hyvä humpantanssijakin oli paikalla. Hänen kanssaan kunnon hyppyhumppa ei tunnu raskaalta. Tangoakin hän vei hyvin.

Ihan alkuillasta hakemaan tuli hymyilevä senioriherra. Kysyi, muistanko missä olemme tanssineet tätä edellä. Enhän minä muistanut. Levillä se oli ollut viime syksynä. Nyt sitten tanssimme hitaat valssit, jotain sylitanssia ja fuskut. Hyvät olivat hänen sormiotteensa. Tutun herran kanssa tanssin  masurkat ja cha-chaat. Naisten vuorolla huomasin erään tummien heimoon kuuluvan herran ilmaantuneen paikalle. Tapanamme on tanssia tangot, jos mahdollista ja jotain muutakin. Kävelin rauhassa häntä kohti ja olin varmaan metrin päässä, kun toinen hänet salamana sieppasi. Jäin seisomaan kai hölmön näköisenä ja sitten vieressä huomasin hänen kaverinsa, toisen tumman herran. Ei siinä oikeastaan voinut muuta tehdä kuin pyytää häntä tanssimaan. Erikoinen oli hänen askelluksensa, mutta sujuvasti tanssimme ja siitä jatkui muutama seuraavakin kappale, kun hän ei tehnyt elettäkään viedäkseen minua naistenriviin. Lopuksi oli niin kuuma, että ehdotin taukoa. Hän osoittautuikin erään tumman tangolaulajan lähisukulaiseksi ja olimme tavanneetkin aiemmin tämän laulajan keikalla. Muistan, kun tämä laulaja tavatessamme tarttui käsipuolestani ja alkoi viedä mukanaan sanoen, että nyt on sinulle tanssittajia. Nämä kaksi herraa esiteltiin minulle. Toisen siis oli tavannut jo aiemmin ja tanssinutkin hänen kanssaan.

Erästä nuorta tanssituttua herraa olin kaivannut ja uskoinkin, ettei hän sitten ole paikalla, kun ei alussa ollut. Mutta hän ilmaantui kahdeksan nurkilla ja tanssiaikaa oli vielä puolitoista tuntia. Illan toiset hitaat valssit sain tanssia hänen kanssaan ja jive/fuskun. Kummankin jalat olivat hieman väsähtäneet ja helpotimme oloamme tanssimalla loppukappaleen fuskuna. Hänellä olikin erityinen syy olla pois alkuilta. Hän harrastaa kansantanssia ja olivat ryhmänä olleet kirkossa tanhuamassa, mikä oli aika erikoista.

Kotimatkalla jo alussa tien korkeammilla kohdilla pilkotti jotain punaista puiden välistä ja sitten taas katosi tien laskeutuessa. Osittain oli pilviä taivaalla, mutta ne väistyivät kotia lähestyessäni. Vihdoin punainen kuukin näkyi kokonaisena. Se näytti silmissä tavallista suuremmalta. Mikähän harha se on. Pari pilven suikaletta kulki poikki kuun ja nekin olivat häipyneet, kun pääsin kotipihaan. Kuu muuttui keltaiseksi. Nyt vasta oli täyden kuun aika, vaikka kuu oli jo pari yötä näyttänyt täydeltä.