Tangoa, seinäruusuilua ja kaunein tanssipaikka

Tango kutsuu ja vie minua. Olin tangon huumassa Tanssikrouvilla Mouhijärvellä perjantai-iltana. Mikä parasta, Dallen positiivisen ajattelun tuloksena sain tanssia Romeon kanssa yli tunnin tangoa yhtämittaa, kun tangolaulukilpailijat esiintyivät vuorollaan. Vielä kun joskus olisi ilta, että tangoja saisi tanssia koko ajan ... Ja uuden tangohameeni en salli enää jäädä koristeeksi. Nyt se hoiti tehtävänsä hyvin ellei kiitettävästi.

Tanssikrouvilla olen käynyt aikaisemmin yli viisi vuotta sitten ja en muistanut koko paikkaa. Matala oli ja ilmanvaihto sen mukainen. Tosin minulla on kuuma aina tanssiessa, jos en ole seinäkukkasena, jolloin on useimmiten kylmä, niin kuin oli seuraavana iltana.

Tanssikrouvi vaikutti tavanomaiselta tanssipaikalta, jossa on kaikenikäisiä tanssijoita, joskin nyt lienee ollut enemmän seniori-ikäisiä. Joukossa oli muutama tanssipari, joissa silmä lepäsi. Niin kuin laulukarsinnan voittaneissakin. Pitää seurata, miten jatkossa menestyvät. Niin, ja pinssillisiä oli paikalla muutama. Kumman tuttuuden se pinssiläisyys vain tuo. Monta kertaa olen mielessäni ja kai ääneenkin kiittänyt Mattia ja Isäntää tästä palstasta ja pinssistä. Tälle ei taida olla vertaa muiden keskustelupalstojen joukossa. Sillä mikä muu harrastus voisi yhdistää ihmisiä näin lämpimästi kuin tanssiminen.

Auran nuortentalon ohi olen joskus ajanut ja nyt sitten lauantai-iltana pääsin sisälle asti. Finlanders oli esiintymässä ja olisi luullut, että olisi ollut suurin osa heidän fanejaan, mutta ei. Välillä jo ajettelin, että mikäs nuortentalo tämä on. Hyvin eri-ikäisiä olivat tanssijat. Koska muutamia tanssikappaleita lukuunottamatta minulla oli aikaa seurata tanssijoita, orkesteria ja muuta elämää tanssipaikalla ja kun sain olla rauhassa ilman seinäruusuhamettanikin, niin jäi vaikutelma, että foksi oli aika suosittu laji. Jonkin verran keskilattialla oli kädenalitanssijoita ja orkesterin lähellä olevassa syvennyksessä.

Eri tanssipaikoissa kulkeneena huomaan eri paikkojen käytännöt ja tanssitavat. Olin kuvitellut, että Turun lähellä olevassa ainoassa isossa tanssipaikassa kävisi paljon nuoria ja swingtanssit olisivat suosiossa. Finkkutansseissa esimerkiksi Kouvolan Kuntotalolla on aivan toinen tunnelma ja se myös näkyy iloisuutena ja tanssillisuutena. Yleensä joillain kappaleilla lähes kaikki menevät taitojensa mukaan fuskua tai vastaavaa. Se näyttää kauniilta, vaikka itse olen enemmän vakiotanssija. Kauniin näköistä tanssia voi aina ihailla, olipa se mitä tahansa.

Kyllähän musiikki oli hyvää kuultavaa ja argentiinalaiset tangot kuunneltuina olivat koettelemus. Palstan Mattia oli mukava nähdä ja tanssia ja näytti hänen käsissään olevan muutama muukin pinssiläinen, Jansku, Meetu ja Caterina (?). Hauska tavata teidät.

Kotimatkalla sitten löysin Nokian Kerholan sunnuntai-illan tansseihin. Tarkoitus oli käydä Sampola-talolla Tampereella katsomassa niitä Ealin kansallisia tansseja, kun oli aikaakin, mutta suunnistusvaisto petti ja jäin odottamaan Teuvo Oinaan ja Tanssikenkien esiintymistä. Tanssien alkua odotellessa sain tilaisuuden nauttia kunnon kahvia – pavuista suoraan silmieni edessä jauhettuna. Kiitos Topi.

Kerhola on kaunein rakennus, jossa olen tansseissa käynyt. En osaa kuvailla, se täytyy jokaisen omin silmin todeta. Lipun myynnissä hymyilevä Raisa-Tiina toivottaa tervetulleeksi ja arvaa kuka olen - hameesta kai... Ja tilaakin oli, kun Oinas ei ehkä vedä väkeä tai mikä lie ollut syy. Läsnäolevilla oli tilaisuus tanssia ilman tönimisiä ja hauskaa näytti kaikilla olevan.

Tanssikengät-orkesteri on hyvä. Haitaristi suorastaan loistava. Olen sen tiennyt jo vuosien mittaan. Tuli mieleen, että Oinas ansaitsisi jo nauttia vapaasta ja pitää vaikka sapattivuoden. Tangokuningas Soidinmäki tarvitsee orkesterin ja Tanssikengät olisi hyvä vaihtoehto.

Kaikkia tanssilajeja soitettiin ja herrojen tanssitaito oli hyvä. Ei yhtään kävelyttäjää, vaikka ympäristö oli niin kaunis, että olisi voinut vaikka kävelläkin musiikin tahdissa.

Pitkästä aikaa Kikka, todella mukava tavata. Tuntuu hyvältä, kun naistenrivissä on yksikin tuttu. Andreas, ne persoonalliset askellukset...en monta kertaa ennättänyt astua varpaillesi, kun opin. Vienti oli sellainen, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Huolenpitosi oli kiitettävää illan aikana. Humpuuki, en löytänyt miten nikkisi kirjoitetaan…mutta ei kai haittaa. Opetit jenkalle uudet askeleet ja chachaa ja valssit olivat vietävän hyvät kanssasi. Ja illan päätteeksi herrasmiehen kanssa polkalla sai seinäruusuhameeni kyytiä, johon se ei ollut tottunut. Upeasti soitettu ja upeasti viety, kun oli vielä tilaakin lento-osuuksille!

Niin ovat illat erilaisia. Ja luulen, että unohdan Auran nuortentalon kokonaan ja että olen edes ollut siellä. Siellä ei näkynyt Romeota. Ehkä hän onkin sieluntila eikä sielunpuolikas.

”Ken on paljon nähnyt eikä mitään omista, sillä on silmät rikkaat ja kädet köyhät.” -Shakespeare